Pizzaperjantai ja hyvä pizzapohja

 ..tai no, oikeastaan pizzatiistai. Pizzaa leivottiin ja syötiin ihan tavallisena tiistaina. Pohjasta tulee ihan mielettömän rapea ja hyvä tällä ohjeella:

1,5 dl vettä

ripaus suolaa

ripaus sokeria

kuivahiivaa (ei kolmannestakaan pussista)

n. 4 dl venhäjauhoja

1 rkl öljyä

Liota lämpimään veteen suola ja sokeri. Lisää noin puolet jauhoista ja hiiva. Kun hiiva ja jauhot ovat sekoittuneet lisää loput jauhot ja öljy. Vaivaa taikinaa kunnolla. Jätä se lämpimään paikkaan nousemaan pariksi tunniksi. Laita kulhon päälle muovikelmu tai muovinen hedelmäpussi. (Muovi pitää taikinan kosteana). Leivo taikinasta 3-4 pizzapullaa ja anna niiden vielä kohota muovin alla. Litistä pulla ja pyörittele jauhotetulla leivinalustalla pyöreäksi. Kauli pyöreäksi ja ohueksi. Jätä reunoille aavistuksen paksummat reunat. Lisää täytteet ja paista 225-250 asteisessa uunissa. Ohut pohja ei tarvitse pitkää paistoaikaa, vaan heti kun juusto päältä on ruskistunut pizza on valmis. Minä aloitin oman lättyni täyttämisen levittämällä pohjalle keitettyä tomaattikastiketta (paseerattua tomaattia + yrttimausteita, joita olin keitellyt jonkin aikaa). Tämän jälkeen alkoikin - Hevisauruksen sanoin - Hevipitsan täyttäminen, eli niillä aineksilla mentiin mitä kaapista löytyi. Ensiksikin, poron sisäfilettä. Ok, joku voisi olla sitä mieltä, että on ehkä poron sisäfileen haaskausta nakata sitä pizzaan, mutta sattui olemaan ainoaa poroa mitä pakasteesta löytyi joen leikkasin ihan pieneksi hakkelukseksi ja paistoin. Poron lisäksi laitoin reilusti rucolaa, persikkaa, sipulia, artisokkaa ja ennen uuniin menoa vielä juustoraastetta (parmesan & pecorino mulle, edamia muille).

Parempaa arkiruokaa

Safkaa - Parempaa arkiruokaa. Kirja on kaunis kuin mikä, sellainen jonka voisi ottaa helposti Lappiin erävaellukselle mukaan. Noin niin kuin reseptiensä mutta myös rouhean ulkonäkönsä vuoksi. Laitoin merkin heti ensin - odottakaas.. - neljään sivuun joita haluan hetikohta kokeilla. Tein ostoslistan ja marssin kauppaan. Jätin paljon hehkutetut pastaruuat myöhemmäksi ja iskin silmäni haukimurekepihveihin. 

Tarvitset:

500 gr haukifileetä

2 kananmunakeltuaista

2 dl kuohukermaa

2 kananmunanvalkuaista

2 tl sitruunamehua

1 tl suolaa

valkopippuria

5 tippaa tabascoa

voita paistamiseen

Poista fileistä ruodot (itse laiskana poistatin ne jo kaupassa, jätin muutamat sitkeät paikalleen, ja hyvin - kuten ohjeessa lupaillaankin - menivät muusiksi monitoimkoneessa). Leikkaa fileet pienemmiksi palasiksi ja laita monitoimikoneeseen. Lisää suola, valkopippuri ja tabasco ja surruta minuutin verran. Lisää sitten keltuaiset ja surruuta lisää. Vatkaa valkuaiset kevyesti ja lisää edelleen monitomikoneeseen. Aja koneella kunnes seos on tasaista. Lisää kerma ohuena norona koneen ollessa käynnissä. Kun massa on tasainen, kaavi se kulhoon ja laita jääkaappiin väh. puoleksi tunniksi.

Lämmitä uuni 160 asteiseksi. Laita paistinpannu keskilämmölle ja siihen nokare voita. Varaudu paistamiseen ison lusikan ja vesikipon kanssa. Kastele lusikkaa vedessä ja ota sitten sillä kalamassaa pannulle paistumaan. Paista ensin kaksi minuuttia, käännä ja paista vielä minuutti. Siirrä pihvit voideltuun uunivuokaan ja laita vuoka lopuksi uuniin loppukypsennystä varten kymmeneksi minuutiksi. 

Jo raaka kalamassa oli tällä ohjeella niin samettista ja kaunista, että sitä teki mieli alkaa latkia raakana kulhosta! Ai niin, eikä sovi missään nimessä unohtaa pihvien kanssa nautittavaa kaprisvoita:

60 gr voita

2 rkl etikkaan säilöttyjä kapriksia hienonnettuna. 

Sulata voi ja lisää siihen pilkotut kaprikset. Kaada kaprisvoi valmiiden kalapihvien päälle juuri ennen tarjoilua. Minä en löytänyt etikkaan säilöttyjä kapriksia, vaan ihan johonkin vesilitkuun säilöttyjä, mutta hyvää niilläkin tuli - oli sanamukaisesti piste iin päälle. Tarjoa koko komeus perunamuusin kanssa.

 

 Hyvän ruuan mittareita on jonkin verran. Meidän perheen arjessa mittarina käytetään sitä, tykkäävätkö lapset. Laitoin kummallekin lapselle tätä kaprisvoineen kaikkineen, ja löysin pöydästä hetken päästä kaksi tyhjää lautasta.

Olinkin joku aika sitten testailemassa Safkaa-kirjan reseptejä, ja testaamistani ruuista on kaikista tullut meidän arkipöydän säännöllisiä, odotettuja vieraita. Nämä pihvit pääsee samalle vakkarilistalle.

Uusi sohvapöytä

Tuunasin taas uuden sohvapöydän. Tällä kertaa eurolavoista. Idea on pyörinyt päässäni jo useamman vuoden, mutta nyt vasta sain aikaiseksi toteuttaa sen. Tutustuttuani internetin syövereissä vastaaviin projekteihin huomaan, että olen ideani kanssa jo juuri sen muutaman vuoden myöhässä ollakseni millään tapaa omalaatuinen ideani kanssa, mutta välikös sillä.

 Pöytä kaipaa vielä päälleen lasitasoa, mutta kokemuksemme paikallisesta lasiliikkeestä (teettäessämme lasia lieden ja liesituulettimen väliin keittiön välitasoon) on hmm... kehnohko. Taso siis tule kun tulee. Hyvin tämä pöytä tuntuu toimivan ilmankin.

Tarvikkeina pari eurolavaa, pyörät ja valkoista maalia (halutessa voi myös vähän hioa). Maalasin lavat, hioin vähän sen jälkeen (koska hiomakone oli saatavilla vasta maalauksen jälkeen) ja kiinnitin pyörät. Siinäpä se. Lavat eivät siis ole mitenkään edes kiinni toisissaan.