Kasvissosekeitto

Meillä syödään usein kasvissosekeittoja, ne on lastenkin suosikkeja. Sitä tehdään usein niistä kasviksista, joita jääkaapista kulloinkin löytyy, mutta aina - siis ihan aina - laitan siihen punaisia linssejä proteiinia tuomaan. Eilen syötiin seuraavanlaisella ohjeella. Tällä kertaa poikkeuksellisesti lisäsin lopuksi sekaan vielä (luomu)ruokakermaa koska sitäkin löytyi kotoa. 

2 dl punaisia linssejä

neljä pientä porkkanaa (olisin laittanut lisääkin mutta enempää ei ollut)

puolikas isosta sipulista

neljä perunaa

yksi varsisellerin varsi

vettä

mausteita

Huuhdo linssit hyvin lävikössä, laita kattilaan veden kera. Vettä laitoin niin, että linssit pystyivät hyvin kiehumaan siellä 10 minuutin ajan. Sen jälkeen lisätään loput kasvikset pieniksi pilkottuna ja samalla lisätään vettä sen verran että kasvikset peittyvät. Tässä vaiheessa lisäsin mausteeksi lipstikkasuolaa ja vielä lisäksi suolaa. Anna kiehua sen verran, että kasvikset ovat pehmeitä (noin 15-20 min). Tämän jälkeen sauvasekoittimella muusiksi ja kermat sekaan. Upposi lapsillekin kuin häkä (mistähän tuokin sanonta tulee).

Tällä kertaa en laittanut tosiaan lipsikkasuolan lisäksi mitään muuta maustetta. Yleensä lorautan vielä jotain öljyä (esim. kylmäpuristettua rypsiöljyä).

Pizzaperjantai ja hyvä pizzapohja

 ..tai no, oikeastaan pizzatiistai. Pizzaa leivottiin ja syötiin ihan tavallisena tiistaina. Pohjasta tulee ihan mielettömän rapea ja hyvä tällä ohjeella:

1,5 dl vettä

ripaus suolaa

ripaus sokeria

kuivahiivaa (ei kolmannestakaan pussista)

n. 4 dl venhäjauhoja

1 rkl öljyä

Liota lämpimään veteen suola ja sokeri. Lisää noin puolet jauhoista ja hiiva. Kun hiiva ja jauhot ovat sekoittuneet lisää loput jauhot ja öljy. Vaivaa taikinaa kunnolla. Jätä se lämpimään paikkaan nousemaan pariksi tunniksi. Laita kulhon päälle muovikelmu tai muovinen hedelmäpussi. (Muovi pitää taikinan kosteana). Leivo taikinasta 3-4 pizzapullaa ja anna niiden vielä kohota muovin alla. Litistä pulla ja pyörittele jauhotetulla leivinalustalla pyöreäksi. Kauli pyöreäksi ja ohueksi. Jätä reunoille aavistuksen paksummat reunat. Lisää täytteet ja paista 225-250 asteisessa uunissa. Ohut pohja ei tarvitse pitkää paistoaikaa, vaan heti kun juusto päältä on ruskistunut pizza on valmis. Minä aloitin oman lättyni täyttämisen levittämällä pohjalle keitettyä tomaattikastiketta (paseerattua tomaattia + yrttimausteita, joita olin keitellyt jonkin aikaa). Tämän jälkeen alkoikin - Hevisauruksen sanoin - Hevipitsan täyttäminen, eli niillä aineksilla mentiin mitä kaapista löytyi. Ensiksikin, poron sisäfilettä. Ok, joku voisi olla sitä mieltä, että on ehkä poron sisäfileen haaskausta nakata sitä pizzaan, mutta sattui olemaan ainoaa poroa mitä pakasteesta löytyi joen leikkasin ihan pieneksi hakkelukseksi ja paistoin. Poron lisäksi laitoin reilusti rucolaa, persikkaa, sipulia, artisokkaa ja ennen uuniin menoa vielä juustoraastetta (parmesan & pecorino mulle, edamia muille).

Parempaa arkiruokaa

Safkaa - Parempaa arkiruokaa. Kirja on kaunis kuin mikä, sellainen jonka voisi ottaa helposti Lappiin erävaellukselle mukaan. Noin niin kuin reseptiensä mutta myös rouhean ulkonäkönsä vuoksi. Laitoin merkin heti ensin - odottakaas.. - neljään sivuun joita haluan hetikohta kokeilla. Tein ostoslistan ja marssin kauppaan. Jätin paljon hehkutetut pastaruuat myöhemmäksi ja iskin silmäni haukimurekepihveihin. 

Tarvitset:

500 gr haukifileetä

2 kananmunakeltuaista

2 dl kuohukermaa

2 kananmunanvalkuaista

2 tl sitruunamehua

1 tl suolaa

valkopippuria

5 tippaa tabascoa

voita paistamiseen

Poista fileistä ruodot (itse laiskana poistatin ne jo kaupassa, jätin muutamat sitkeät paikalleen, ja hyvin - kuten ohjeessa lupaillaankin - menivät muusiksi monitoimkoneessa). Leikkaa fileet pienemmiksi palasiksi ja laita monitoimikoneeseen. Lisää suola, valkopippuri ja tabasco ja surruta minuutin verran. Lisää sitten keltuaiset ja surruuta lisää. Vatkaa valkuaiset kevyesti ja lisää edelleen monitomikoneeseen. Aja koneella kunnes seos on tasaista. Lisää kerma ohuena norona koneen ollessa käynnissä. Kun massa on tasainen, kaavi se kulhoon ja laita jääkaappiin väh. puoleksi tunniksi.

Lämmitä uuni 160 asteiseksi. Laita paistinpannu keskilämmölle ja siihen nokare voita. Varaudu paistamiseen ison lusikan ja vesikipon kanssa. Kastele lusikkaa vedessä ja ota sitten sillä kalamassaa pannulle paistumaan. Paista ensin kaksi minuuttia, käännä ja paista vielä minuutti. Siirrä pihvit voideltuun uunivuokaan ja laita vuoka lopuksi uuniin loppukypsennystä varten kymmeneksi minuutiksi. 

Jo raaka kalamassa oli tällä ohjeella niin samettista ja kaunista, että sitä teki mieli alkaa latkia raakana kulhosta! Ai niin, eikä sovi missään nimessä unohtaa pihvien kanssa nautittavaa kaprisvoita:

60 gr voita

2 rkl etikkaan säilöttyjä kapriksia hienonnettuna. 

Sulata voi ja lisää siihen pilkotut kaprikset. Kaada kaprisvoi valmiiden kalapihvien päälle juuri ennen tarjoilua. Minä en löytänyt etikkaan säilöttyjä kapriksia, vaan ihan johonkin vesilitkuun säilöttyjä, mutta hyvää niilläkin tuli - oli sanamukaisesti piste iin päälle. Tarjoa koko komeus perunamuusin kanssa.

 

 Hyvän ruuan mittareita on jonkin verran. Meidän perheen arjessa mittarina käytetään sitä, tykkäävätkö lapset. Laitoin kummallekin lapselle tätä kaprisvoineen kaikkineen, ja löysin pöydästä hetken päästä kaksi tyhjää lautasta.

Olinkin joku aika sitten testailemassa Safkaa-kirjan reseptejä, ja testaamistani ruuista on kaikista tullut meidän arkipöydän säännöllisiä, odotettuja vieraita. Nämä pihvit pääsee samalle vakkarilistalle.

Uusi sohvapöytä

Tuunasin taas uuden sohvapöydän. Tällä kertaa eurolavoista. Idea on pyörinyt päässäni jo useamman vuoden, mutta nyt vasta sain aikaiseksi toteuttaa sen. Tutustuttuani internetin syövereissä vastaaviin projekteihin huomaan, että olen ideani kanssa jo juuri sen muutaman vuoden myöhässä ollakseni millään tapaa omalaatuinen ideani kanssa, mutta välikös sillä.

 Pöytä kaipaa vielä päälleen lasitasoa, mutta kokemuksemme paikallisesta lasiliikkeestä (teettäessämme lasia lieden ja liesituulettimen väliin keittiön välitasoon) on hmm... kehnohko. Taso siis tule kun tulee. Hyvin tämä pöytä tuntuu toimivan ilmankin.

Tarvikkeina pari eurolavaa, pyörät ja valkoista maalia (halutessa voi myös vähän hioa). Maalasin lavat, hioin vähän sen jälkeen (koska hiomakone oli saatavilla vasta maalauksen jälkeen) ja kiinnitin pyörät. Siinäpä se. Lavat eivät siis ole mitenkään edes kiinni toisissaan.

Nalle Puh kakku 1-vuotissynttäreille

Olen paljon leiponut elämässäni, mutta vain muutaman täytekakun. Kaksi niistä oli täysin samanlaisia 1-vuotissynttärikakkuja kummankin poikani syntymäpäiville. Helppoa kuin heinänteko, ja esikoisen 1-vuotiskakku olikin ensimmäinen koskaan leipomani kakku. 

Ensin tehdään sokerikakkupohja jonkun ohjeen mukaan (pellillinen). Tai voi käyttää kaupan valmispohjiakin. Leikataan pohjista yksi ympyrä Nalle Puhin pääksi ja kaksi pientä ympyrää korviksi. Koverra vähän korvia niin, että istuvat hyvin Nallen päähän. Halkaistaan, kostutetaan. Väliin esim. mango- tai muuta hedelmäsosetta (Piltti tms.), muussattua banaania. Kokoa pää. Päälle vaikka rahkaa (tai tuorejuustoa) johon sekoitettu mangososetta. Sit vaan levitetään päälle ja laitetaan silmät, nenu ja suu lakunauhasta, venekarkeista ja suklaarakeista (kannattaa vähän sommitella naamaa esim. lautaselle ettei mene ihan pieleen tässä vaiheessa kun näin pitkälle on jo päästy).  Tätä voi helposti yksivuotiaskin syödä!

Yksille kaksi- tai kolmivuotissynttäreille tein autonmuotoisen kakun. Täytyypä kaivella joskus löytyykö siitä kuvaa. Sekin oli yllättävän iisi.

Side

Side on noin tunnin matkan päässä Antalyan kentältä. Matkan jaksaa hyvin vielä pienten lastenkin kanssa noin 4,5 tunnin lennon jälkeen. Asukkaita ei ole kuin alle 10 000, mutta ihan Siden kyljessä on hieman suurempi kaupunki, Manavgat (jossa mm. kivat markkinat maanataisin). Ylläri meille oli, että Sidessä on itse asiassa erittäin idyllinen vanha kaupunki, jossa on paljon Rooman ajoilta säilyneitä antiikin nähtävyyksiä. Tie vanhaan kaupunkiin esim. vie vanhan kaupungin muuriin tehdyn portin kautta! 

Me viihdyttiin tosi hyvin! 

Nää mausteet on aina niin herkullisen näköisiä! Tällä kertaa en ottanut mitään mukaani näistä.

Ja ihan pakko oli ottaa kuva tästä hauskasta, vain n. metrin levyisestä pelikaupasta :)

Ja lentokoneessa onpi tunnelmaa..

Täydellinen omenapiirakka

Uusimassa Oliviassa (9/12) on täydellisen omenapiirakan ohje. Nämä sanat kannessa, ja just niin helppo oli minulle myydä lehden tämä numero, pakkohan täydellistä omenapiirakka on testata. Anoppi toi juuri muovipussillisen omenoita ja lisää on luvassa.

Pohja

4 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

150 g voita

4 rkl kylmää vettä

Täyte

noin 800 g hapahkoja omenia

2 rkl sitruunamehua

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl kanelia

1/4 tl raastettua muskottipähkinää

3 rkl voita

Pinnalle 

1 valkuainen

1 rkl maitoa

1. Nypi kylmä voi kuivien ainesten joukkoon. Lisää vesi ja painele nopeasti tasaiseksi. Nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi (itse annoin olla jopa 3 tuntia).

2. Poista pestyistä omenista siemenkodat, halkaise ja paloittele viipaleiksi. Sekoita viipaleiden joukkoon sitruunamehu, sokerit, vehnäjauho ja mausteet.

(3. Pyöräytä omena-sokeri-mausteseosta pannulla viitisen minuuttia)

4. Jaa taikina kahtia, kaulitse palat vuokaa suuremmiksi ympyröiksi (kaulitse kahden leivinpaperiarkin välissä - tulee siistimmät ja helpompi siirtää vuokaan).

5. Voitele piirakkavuoka. Nosta pohjalle toinen taikinaympyröistä. Painele reunat kiinni ja lado omenaviipaleet päälle. Nostele päälle muutama voinokare.

6. Aseta toinen taikinalevy omenoiden päälle, paia sen reunat pohjalla olevaan taikinaan kiinni. Pistele kanteen muutamia reikiä haarukalla.

7. Sekoita valkuainen ja maito. Voitele kansi seoksella. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. 

Hyvä tällä ohjeella ainakin tuli, jos nyt ei ihan täydellinen. Nelivuotiaan mielestä se ei ollut maailman parasta omenapiirakkaa, mutta yksi maailman parhaista.

Pientä pintaremonttia kaakelimaalilla

Meidän keittiön välitila oli tällainen. En tiedä missä pöllyissä olen näitä kaakeleita seitsemän vuotta sitten keittiöömme valinnut. Meillä on samaa laattaa eri koossa joissain muissa huoneissa joten siitä varmaan näppäränä tyttönä olen ajatuksen ottanut. Anyways, nämä alkoi tympimään jo useita vuosia sitten. Pimeät, synkät, kamalat. Yhdistettynä yhtä epäonnistuneeseen keittiökaapien valintaan oli keittiö yksi synkkä luola. Jos et muuten saanut kaamosmasennusta, niin vierailemalla meidän keittiössä se oli taattu.

Niinpä sitten eräänä kauniina päivänä otin itseäni niskasta kiinni ja astelin rautakauppaan kaakelimaaliostoksille. Ostin kaupassa ainoan myynnissä olevan kaakelimaalin myyjän saatesanoin: "tästä on sitten aika paljon tullut meille reklamaatioita". Epätasainen jälki, hankala levittää ja mitä kaikkea muuta. En antanut sen estää kuningasideaani vaan ostin maalin parhaine mahdollisine siveltimineen ja tykötarpeineen.

Aika vaativa maali kyllä oli mutta olen lopputulemaan tyytyväinen. Joitain valumia näkee jos oikein syynää mutta kyllä tämä vanhan voittaa ihan sata-nolla. Vielä kun joskus talvella tai viimeistään keväällä uusimme keittiön kaapinovet, niin kyllä täällä vielä seuraavat seitsemän vuotta kokkailee ennen suurempaa keittiöremonttia.

Tuohon kaasulieden taakse tulee vielä parin viikon kuluttua karaistusta lasista lasilevy, joka vähän suojaa tuota valkoista kaakelia. Maalatusta pinnasta kun ei oikein uskaltais hinkata rasvajälkiä millään kauhean styrdellä aineella.

Salmorejo

Kun gazpachon kaikki eri variaatiot on käyty sataan kertaan läpi, on aika kokeilla jotain ihan uutta. Inspiraationa toimi Eeva Kolun Kauhaa ja rakkauta -blogista bongattu Salmorejo resepti. En paahtanut mantelilastuja, enkä ihan jaksantu jäähdyttää keittoa (nälkä voitti). Söin tämän koko satsin lounaaksi, mutta paremmin olisi toiminut alkuruokana, pienempänä annoksena. Huomasinkin muuten juuri, että Eevalla on toinenkin tomaattikeitto, jota täytyy mitä pikimmiten kokeilla.

(raaka) Kesäkurpitsapasta

Kesäkurpitsaa tulee kolmesta isosta terassin ruukusta mielin määrin. Tällaisen pastan tein illalliseksi eilen. Raakaruoissa on se kiva juttu, että ne (mahdollista pähkinöiden yms. liottamista lukuunottamatta) valmistuu nopeasti. Nopeaa, herkullista ja terveellistä - mikäs sen mukavampaa!

Kesäkurpitsat juustohöylällä lastuiksi. Kastikkeeseen laitoin 5 tomaattia, 1/2 sipulin, 1 valkosipulin kynnen, öljyä, hieman chiliä, suolaa ja muutaman tunnin liotettuja cashewpähkinöitä (n. kourallinen). Kaikki sekaisin blenerissä ja kastike on valmis! Päälle hain koristeeksi kasvimaalta persiljaa ja yrttiselleriä (selleripersilja).

Mustikkajäätelö

Etsiskelin mustikkajäätelön ohjetta netistä, mutta en löytänyt sopivaa (ts. sellaista jossa olisi niitä aineksia joita jääkaapista löytyisi). Mustikoita oli, samoin kananmunia, vispikermaa, sokeria ja vaniljasokeria sekä vaniljapulveria. Tein sitten niistä. Vatkasin kaksi purkkia vispikermaa, sekoitin siihen mustikat ja vaniljasokerin + vaniljapulverin. Ja lisäsin toisessa astiassa huolella vatkatut keltuaiset ja sokerin. Sitten jäätelökoneeseen. Kone kyllä pamahti kesken kaiken, oli varmaan liian paljon tavaraa sisässä. Siirsin siis vielä hetkeksi pakasteeseen jossa sekoittelin seosta välillä. Mausta tuli hyvä, mutta koostumus oli aika "hilemäinen". Kaikki toki meni parempiin suihin. 

Kotkassa

Tänä kesänä perheellämme on ollut autolla matkatessa teemana "ei yhtään pysähdystä abcllä". On tullut käytyä muutamassa mukavassa paikassa.

Käväistiin mm. Kotkassa kesäreissun ohessa. Lounas ensimmäisenä päivänä kivassa Korkeakosken Kalastuskievarissa, joka löytyi googlaamalla hyviä lounaspaikkoja Kotkasta. Lounas on joskus valittu Kotkan parhaaksi - hyvää se oli nytkin, joskin hieman suolaista. Jälkkärinä oli tölkkihedelmäsalaattia ja valmiskakkuja - pääruoka (reilusti maustettua lihamureketta, paistia, valkosipuliperunoita) oli herkullisempaa ja paikalla tehtyä. Keittiössä käsiteltiin juuri viereisestä koskesta ongittua suuren suurta lohta. Puutteista huolimatta lounas voittaa Suurien Nimeltämainitsemattomien Liikennemyymälöiden lounaat mennen tullen. Ei toki ole ihan pääteiden varressa, mutta jos ei kiirettä ole ja jos 7-tietä (E18) ajelee, voi hyvin poiketa tähän syömään. Matkaa tuolta tieltä tulee vain noin 5-7 minuutin verran.

Olimme paikalla lauantaina klo 11 eli juuri aukeamisen jälkeen. Piha ja tie oli täynnä autoja, mutta syömässä ei ollut meidän lisäksi vielä kun muutama hassu asiakas. 1,5 v. oli ilmainen, 4-vuotiaalta maksoi 4 euroa. Lapsia tosin kiinnosti enemmän pihassa tepastelevat kanat ja joella olevat onkijat kuin itse ruoka.

Syönnin jälkeen poikettiin toisella puolella tietä lastentarvikekirppis Kuperkeikassa, joka osoittautui syyksi miksi tie oli niin täynnä autoja. Löydettiin esikoiselle hyvät juhlakengät. Enemmänkin olisi voinut kierrellä, mutta aikaa oli vähän tällä kertaa.

Seuraavana päivänä hengailtiin sataman alueella; selvisi minulle sekin, että Kotka on täynnä mitä ihanampia ja viehättävämpiä puistoja, joista kävimme nyt vain yhdessä: Sapokan vesipuistossa. Jos aikaa olisi ollut enemmän - tai olisimme aiemmin tienneet - olisimme vierailleet vielä monessa muussakin.

Nopea sunnuntain keittolounas Tulikukossa Satamassa. Peruskeittolounas, ei mainittavaa. Nätti miljöö ja meren läheisyydestä plussaa.

Hellepäivän juoma kuusenkerkistä

Keitä vettä ja lisää siihen kuusenkerkkiä. Anna veden jäähtyä n. kädenlämpöiseksi ja siivilöi kuusenkerkät. 

Lisää sen jälkeen näitä:

Pullota ja laita kylmään. Ohje on alunperin täältä. Olen joskus lisännyt veteen myös tuoreita inkiväärin palasia, mutta en totta puhuen muista kannattaisiko sitä kokeilla toistekin. Ehkä seuraavalla kerralla teen sen.