Täydellinen omenapiirakka

Uusimassa Oliviassa (9/12) on täydellisen omenapiirakan ohje. Nämä sanat kannessa, ja just niin helppo oli minulle myydä lehden tämä numero, pakkohan täydellistä omenapiirakka on testata. Anoppi toi juuri muovipussillisen omenoita ja lisää on luvassa.

Pohja

4 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

150 g voita

4 rkl kylmää vettä

Täyte

noin 800 g hapahkoja omenia

2 rkl sitruunamehua

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl kanelia

1/4 tl raastettua muskottipähkinää

3 rkl voita

Pinnalle 

1 valkuainen

1 rkl maitoa

1. Nypi kylmä voi kuivien ainesten joukkoon. Lisää vesi ja painele nopeasti tasaiseksi. Nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi (itse annoin olla jopa 3 tuntia).

2. Poista pestyistä omenista siemenkodat, halkaise ja paloittele viipaleiksi. Sekoita viipaleiden joukkoon sitruunamehu, sokerit, vehnäjauho ja mausteet.

(3. Pyöräytä omena-sokeri-mausteseosta pannulla viitisen minuuttia)

4. Jaa taikina kahtia, kaulitse palat vuokaa suuremmiksi ympyröiksi (kaulitse kahden leivinpaperiarkin välissä - tulee siistimmät ja helpompi siirtää vuokaan).

5. Voitele piirakkavuoka. Nosta pohjalle toinen taikinaympyröistä. Painele reunat kiinni ja lado omenaviipaleet päälle. Nostele päälle muutama voinokare.

6. Aseta toinen taikinalevy omenoiden päälle, paia sen reunat pohjalla olevaan taikinaan kiinni. Pistele kanteen muutamia reikiä haarukalla.

7. Sekoita valkuainen ja maito. Voitele kansi seoksella. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. 

Hyvä tällä ohjeella ainakin tuli, jos nyt ei ihan täydellinen. Nelivuotiaan mielestä se ei ollut maailman parasta omenapiirakkaa, mutta yksi maailman parhaista.

Pientä pintaremonttia kaakelimaalilla

Meidän keittiön välitila oli tällainen. En tiedä missä pöllyissä olen näitä kaakeleita seitsemän vuotta sitten keittiöömme valinnut. Meillä on samaa laattaa eri koossa joissain muissa huoneissa joten siitä varmaan näppäränä tyttönä olen ajatuksen ottanut. Anyways, nämä alkoi tympimään jo useita vuosia sitten. Pimeät, synkät, kamalat. Yhdistettynä yhtä epäonnistuneeseen keittiökaapien valintaan oli keittiö yksi synkkä luola. Jos et muuten saanut kaamosmasennusta, niin vierailemalla meidän keittiössä se oli taattu.

Niinpä sitten eräänä kauniina päivänä otin itseäni niskasta kiinni ja astelin rautakauppaan kaakelimaaliostoksille. Ostin kaupassa ainoan myynnissä olevan kaakelimaalin myyjän saatesanoin: "tästä on sitten aika paljon tullut meille reklamaatioita". Epätasainen jälki, hankala levittää ja mitä kaikkea muuta. En antanut sen estää kuningasideaani vaan ostin maalin parhaine mahdollisine siveltimineen ja tykötarpeineen.

Aika vaativa maali kyllä oli mutta olen lopputulemaan tyytyväinen. Joitain valumia näkee jos oikein syynää mutta kyllä tämä vanhan voittaa ihan sata-nolla. Vielä kun joskus talvella tai viimeistään keväällä uusimme keittiön kaapinovet, niin kyllä täällä vielä seuraavat seitsemän vuotta kokkailee ennen suurempaa keittiöremonttia.

Tuohon kaasulieden taakse tulee vielä parin viikon kuluttua karaistusta lasista lasilevy, joka vähän suojaa tuota valkoista kaakelia. Maalatusta pinnasta kun ei oikein uskaltais hinkata rasvajälkiä millään kauhean styrdellä aineella.

Salmorejo

Kun gazpachon kaikki eri variaatiot on käyty sataan kertaan läpi, on aika kokeilla jotain ihan uutta. Inspiraationa toimi Eeva Kolun Kauhaa ja rakkauta -blogista bongattu Salmorejo resepti. En paahtanut mantelilastuja, enkä ihan jaksantu jäähdyttää keittoa (nälkä voitti). Söin tämän koko satsin lounaaksi, mutta paremmin olisi toiminut alkuruokana, pienempänä annoksena. Huomasinkin muuten juuri, että Eevalla on toinenkin tomaattikeitto, jota täytyy mitä pikimmiten kokeilla.

(raaka) Kesäkurpitsapasta

Kesäkurpitsaa tulee kolmesta isosta terassin ruukusta mielin määrin. Tällaisen pastan tein illalliseksi eilen. Raakaruoissa on se kiva juttu, että ne (mahdollista pähkinöiden yms. liottamista lukuunottamatta) valmistuu nopeasti. Nopeaa, herkullista ja terveellistä - mikäs sen mukavampaa!

Kesäkurpitsat juustohöylällä lastuiksi. Kastikkeeseen laitoin 5 tomaattia, 1/2 sipulin, 1 valkosipulin kynnen, öljyä, hieman chiliä, suolaa ja muutaman tunnin liotettuja cashewpähkinöitä (n. kourallinen). Kaikki sekaisin blenerissä ja kastike on valmis! Päälle hain koristeeksi kasvimaalta persiljaa ja yrttiselleriä (selleripersilja).

Mustikkajäätelö

Etsiskelin mustikkajäätelön ohjetta netistä, mutta en löytänyt sopivaa (ts. sellaista jossa olisi niitä aineksia joita jääkaapista löytyisi). Mustikoita oli, samoin kananmunia, vispikermaa, sokeria ja vaniljasokeria sekä vaniljapulveria. Tein sitten niistä. Vatkasin kaksi purkkia vispikermaa, sekoitin siihen mustikat ja vaniljasokerin + vaniljapulverin. Ja lisäsin toisessa astiassa huolella vatkatut keltuaiset ja sokerin. Sitten jäätelökoneeseen. Kone kyllä pamahti kesken kaiken, oli varmaan liian paljon tavaraa sisässä. Siirsin siis vielä hetkeksi pakasteeseen jossa sekoittelin seosta välillä. Mausta tuli hyvä, mutta koostumus oli aika "hilemäinen". Kaikki toki meni parempiin suihin. 

Kotkassa

Tänä kesänä perheellämme on ollut autolla matkatessa teemana "ei yhtään pysähdystä abcllä". On tullut käytyä muutamassa mukavassa paikassa.

Käväistiin mm. Kotkassa kesäreissun ohessa. Lounas ensimmäisenä päivänä kivassa Korkeakosken Kalastuskievarissa, joka löytyi googlaamalla hyviä lounaspaikkoja Kotkasta. Lounas on joskus valittu Kotkan parhaaksi - hyvää se oli nytkin, joskin hieman suolaista. Jälkkärinä oli tölkkihedelmäsalaattia ja valmiskakkuja - pääruoka (reilusti maustettua lihamureketta, paistia, valkosipuliperunoita) oli herkullisempaa ja paikalla tehtyä. Keittiössä käsiteltiin juuri viereisestä koskesta ongittua suuren suurta lohta. Puutteista huolimatta lounas voittaa Suurien Nimeltämainitsemattomien Liikennemyymälöiden lounaat mennen tullen. Ei toki ole ihan pääteiden varressa, mutta jos ei kiirettä ole ja jos 7-tietä (E18) ajelee, voi hyvin poiketa tähän syömään. Matkaa tuolta tieltä tulee vain noin 5-7 minuutin verran.

Olimme paikalla lauantaina klo 11 eli juuri aukeamisen jälkeen. Piha ja tie oli täynnä autoja, mutta syömässä ei ollut meidän lisäksi vielä kun muutama hassu asiakas. 1,5 v. oli ilmainen, 4-vuotiaalta maksoi 4 euroa. Lapsia tosin kiinnosti enemmän pihassa tepastelevat kanat ja joella olevat onkijat kuin itse ruoka.

Syönnin jälkeen poikettiin toisella puolella tietä lastentarvikekirppis Kuperkeikassa, joka osoittautui syyksi miksi tie oli niin täynnä autoja. Löydettiin esikoiselle hyvät juhlakengät. Enemmänkin olisi voinut kierrellä, mutta aikaa oli vähän tällä kertaa.

Seuraavana päivänä hengailtiin sataman alueella; selvisi minulle sekin, että Kotka on täynnä mitä ihanampia ja viehättävämpiä puistoja, joista kävimme nyt vain yhdessä: Sapokan vesipuistossa. Jos aikaa olisi ollut enemmän - tai olisimme aiemmin tienneet - olisimme vierailleet vielä monessa muussakin.

Nopea sunnuntain keittolounas Tulikukossa Satamassa. Peruskeittolounas, ei mainittavaa. Nätti miljöö ja meren läheisyydestä plussaa.

Hellepäivän juoma kuusenkerkistä

Keitä vettä ja lisää siihen kuusenkerkkiä. Anna veden jäähtyä n. kädenlämpöiseksi ja siivilöi kuusenkerkät. 

Lisää sen jälkeen näitä:

Pullota ja laita kylmään. Ohje on alunperin täältä. Olen joskus lisännyt veteen myös tuoreita inkiväärin palasia, mutta en totta puhuen muista kannattaisiko sitä kokeilla toistekin. Ehkä seuraavalla kerralla teen sen.