Nalle Puh kakku 1-vuotissynttäreille

Olen paljon leiponut elämässäni, mutta vain muutaman täytekakun. Kaksi niistä oli täysin samanlaisia 1-vuotissynttärikakkuja kummankin poikani syntymäpäiville. Helppoa kuin heinänteko, ja esikoisen 1-vuotiskakku olikin ensimmäinen koskaan leipomani kakku. 

Ensin tehdään sokerikakkupohja jonkun ohjeen mukaan (pellillinen). Tai voi käyttää kaupan valmispohjiakin. Leikataan pohjista yksi ympyrä Nalle Puhin pääksi ja kaksi pientä ympyrää korviksi. Koverra vähän korvia niin, että istuvat hyvin Nallen päähän. Halkaistaan, kostutetaan. Väliin esim. mango- tai muuta hedelmäsosetta (Piltti tms.), muussattua banaania. Kokoa pää. Päälle vaikka rahkaa (tai tuorejuustoa) johon sekoitettu mangososetta. Sit vaan levitetään päälle ja laitetaan silmät, nenu ja suu lakunauhasta, venekarkeista ja suklaarakeista (kannattaa vähän sommitella naamaa esim. lautaselle ettei mene ihan pieleen tässä vaiheessa kun näin pitkälle on jo päästy).  Tätä voi helposti yksivuotiaskin syödä!

Yksille kaksi- tai kolmivuotissynttäreille tein autonmuotoisen kakun. Täytyypä kaivella joskus löytyykö siitä kuvaa. Sekin oli yllättävän iisi.

Side

Side on noin tunnin matkan päässä Antalyan kentältä. Matkan jaksaa hyvin vielä pienten lastenkin kanssa noin 4,5 tunnin lennon jälkeen. Asukkaita ei ole kuin alle 10 000, mutta ihan Siden kyljessä on hieman suurempi kaupunki, Manavgat (jossa mm. kivat markkinat maanataisin). Ylläri meille oli, että Sidessä on itse asiassa erittäin idyllinen vanha kaupunki, jossa on paljon Rooman ajoilta säilyneitä antiikin nähtävyyksiä. Tie vanhaan kaupunkiin esim. vie vanhan kaupungin muuriin tehdyn portin kautta! 

Me viihdyttiin tosi hyvin! 

Nää mausteet on aina niin herkullisen näköisiä! Tällä kertaa en ottanut mitään mukaani näistä.

Ja ihan pakko oli ottaa kuva tästä hauskasta, vain n. metrin levyisestä pelikaupasta :)

Ja lentokoneessa onpi tunnelmaa..

Täydellinen omenapiirakka

Uusimassa Oliviassa (9/12) on täydellisen omenapiirakan ohje. Nämä sanat kannessa, ja just niin helppo oli minulle myydä lehden tämä numero, pakkohan täydellistä omenapiirakka on testata. Anoppi toi juuri muovipussillisen omenoita ja lisää on luvassa.

Pohja

4 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

150 g voita

4 rkl kylmää vettä

Täyte

noin 800 g hapahkoja omenia

2 rkl sitruunamehua

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl kanelia

1/4 tl raastettua muskottipähkinää

3 rkl voita

Pinnalle 

1 valkuainen

1 rkl maitoa

1. Nypi kylmä voi kuivien ainesten joukkoon. Lisää vesi ja painele nopeasti tasaiseksi. Nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi (itse annoin olla jopa 3 tuntia).

2. Poista pestyistä omenista siemenkodat, halkaise ja paloittele viipaleiksi. Sekoita viipaleiden joukkoon sitruunamehu, sokerit, vehnäjauho ja mausteet.

(3. Pyöräytä omena-sokeri-mausteseosta pannulla viitisen minuuttia)

4. Jaa taikina kahtia, kaulitse palat vuokaa suuremmiksi ympyröiksi (kaulitse kahden leivinpaperiarkin välissä - tulee siistimmät ja helpompi siirtää vuokaan).

5. Voitele piirakkavuoka. Nosta pohjalle toinen taikinaympyröistä. Painele reunat kiinni ja lado omenaviipaleet päälle. Nostele päälle muutama voinokare.

6. Aseta toinen taikinalevy omenoiden päälle, paia sen reunat pohjalla olevaan taikinaan kiinni. Pistele kanteen muutamia reikiä haarukalla.

7. Sekoita valkuainen ja maito. Voitele kansi seoksella. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. 

Hyvä tällä ohjeella ainakin tuli, jos nyt ei ihan täydellinen. Nelivuotiaan mielestä se ei ollut maailman parasta omenapiirakkaa, mutta yksi maailman parhaista.

Pientä pintaremonttia kaakelimaalilla

Meidän keittiön välitila oli tällainen. En tiedä missä pöllyissä olen näitä kaakeleita seitsemän vuotta sitten keittiöömme valinnut. Meillä on samaa laattaa eri koossa joissain muissa huoneissa joten siitä varmaan näppäränä tyttönä olen ajatuksen ottanut. Anyways, nämä alkoi tympimään jo useita vuosia sitten. Pimeät, synkät, kamalat. Yhdistettynä yhtä epäonnistuneeseen keittiökaapien valintaan oli keittiö yksi synkkä luola. Jos et muuten saanut kaamosmasennusta, niin vierailemalla meidän keittiössä se oli taattu.

Niinpä sitten eräänä kauniina päivänä otin itseäni niskasta kiinni ja astelin rautakauppaan kaakelimaaliostoksille. Ostin kaupassa ainoan myynnissä olevan kaakelimaalin myyjän saatesanoin: "tästä on sitten aika paljon tullut meille reklamaatioita". Epätasainen jälki, hankala levittää ja mitä kaikkea muuta. En antanut sen estää kuningasideaani vaan ostin maalin parhaine mahdollisine siveltimineen ja tykötarpeineen.

Aika vaativa maali kyllä oli mutta olen lopputulemaan tyytyväinen. Joitain valumia näkee jos oikein syynää mutta kyllä tämä vanhan voittaa ihan sata-nolla. Vielä kun joskus talvella tai viimeistään keväällä uusimme keittiön kaapinovet, niin kyllä täällä vielä seuraavat seitsemän vuotta kokkailee ennen suurempaa keittiöremonttia.

Tuohon kaasulieden taakse tulee vielä parin viikon kuluttua karaistusta lasista lasilevy, joka vähän suojaa tuota valkoista kaakelia. Maalatusta pinnasta kun ei oikein uskaltais hinkata rasvajälkiä millään kauhean styrdellä aineella.

Salmorejo

Kun gazpachon kaikki eri variaatiot on käyty sataan kertaan läpi, on aika kokeilla jotain ihan uutta. Inspiraationa toimi Eeva Kolun Kauhaa ja rakkauta -blogista bongattu Salmorejo resepti. En paahtanut mantelilastuja, enkä ihan jaksantu jäähdyttää keittoa (nälkä voitti). Söin tämän koko satsin lounaaksi, mutta paremmin olisi toiminut alkuruokana, pienempänä annoksena. Huomasinkin muuten juuri, että Eevalla on toinenkin tomaattikeitto, jota täytyy mitä pikimmiten kokeilla.

(raaka) Kesäkurpitsapasta

Kesäkurpitsaa tulee kolmesta isosta terassin ruukusta mielin määrin. Tällaisen pastan tein illalliseksi eilen. Raakaruoissa on se kiva juttu, että ne (mahdollista pähkinöiden yms. liottamista lukuunottamatta) valmistuu nopeasti. Nopeaa, herkullista ja terveellistä - mikäs sen mukavampaa!

Kesäkurpitsat juustohöylällä lastuiksi. Kastikkeeseen laitoin 5 tomaattia, 1/2 sipulin, 1 valkosipulin kynnen, öljyä, hieman chiliä, suolaa ja muutaman tunnin liotettuja cashewpähkinöitä (n. kourallinen). Kaikki sekaisin blenerissä ja kastike on valmis! Päälle hain koristeeksi kasvimaalta persiljaa ja yrttiselleriä (selleripersilja).

Mustikkajäätelö

Etsiskelin mustikkajäätelön ohjetta netistä, mutta en löytänyt sopivaa (ts. sellaista jossa olisi niitä aineksia joita jääkaapista löytyisi). Mustikoita oli, samoin kananmunia, vispikermaa, sokeria ja vaniljasokeria sekä vaniljapulveria. Tein sitten niistä. Vatkasin kaksi purkkia vispikermaa, sekoitin siihen mustikat ja vaniljasokerin + vaniljapulverin. Ja lisäsin toisessa astiassa huolella vatkatut keltuaiset ja sokerin. Sitten jäätelökoneeseen. Kone kyllä pamahti kesken kaiken, oli varmaan liian paljon tavaraa sisässä. Siirsin siis vielä hetkeksi pakasteeseen jossa sekoittelin seosta välillä. Mausta tuli hyvä, mutta koostumus oli aika "hilemäinen". Kaikki toki meni parempiin suihin.